Rikosten ja onnettomuuksien torjunta ennakolta on yksilön ja yhteiskunnan kannalta järkevintä ja taloudellisinta. Jokainen voi tehdä oman ja muiden turvallisuuden hyväksi paljon omassa ympäristössään.
Kenenkään ei pidä alistua väkivallan uhriksi, vaikka lyöjä olisi oman perheen jäsen. Täytyy rohkaista itsensä ja hakea apua. Väkivaltatilanteissa uhkarohkeudella ei kuitenkaan saa vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta. Poliisin nopea hälyttäminen on usein paras vaihtoehto.
Etenkin omaisuusrikokset ovat torjuttavissa ennakolta varsin helposti ja vähin kustannuksin. Usein tilaisuus tekee varkaan. Varas käyttää hyväkseen ihmisten välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta. Kodin, auton, kesämökin ja veneen suojaamisessa on tärkeintä tehdä murtautuminen mahdollisimman hankalaksi, ääntä aiheuttavaksi ja aikaa vieväksi. Kunnollinen lukitus, omaisuuden merkitseminen ja valokuvaus sekä erilaisten hälytyslaitteiden käyttö ovat hyviä keinoja.
Kodin lukituksen perusteena on toimiva takalukittava lukko. Lukko pidetään aina takalukkoasennossa.
Huijausten ja petosten estämisessä auttaa terve epäluulo. Jos joku tuntematon yrittää tulla kotiisi vaikkapa poliisina tai muuna virkamiehenä esiintyen, pyydä nähtäväksi hänen virkamerkkinsä tai varmistu muuten hänen henkilöllisyydestään. Poliisi ei tule koskaan kotiisi pyytämättä "tarkistamaan" esimerkiksi arvo-omaisuutesi suojausta tai asuntosi lukitusta. Palotarkastajat ovat aina virkapuvussa ja heiltä voi pyytää nähtäväksi pelastusviranomaisen henkilökortin. Turvasuojauksia tekeville henkilöille poliisi myöntää turvasuojaajakortin, jonka voi pyytää nähtäväksi ennen asennustöiden aloittamista. Turvasuojaajan kotikunnan poliisilaitos myöntää turvasuojaajaksi hyväksymälleen henkilölle kyseisen kortin.
Älä allekirjoita koskaan tuntemattomien tarjoamia sopimuksia tai kauppakirjoja kiireellä "oven raossa" ellet ole varma, mihin sitoudut. Sopimuksen pienimmälläkin painettu teksti kannattaa aina lukea huolellisesti.
Kansalaiset saavat paikallispoliisilta monipuolisia turvallisuuspalveluja. Poliisin toiminnassa on tärkeintä estää henkeen, terveyteen, vapauteen, omaisuuteen ja kotirauhaan kohdistuvat rikokset ja säilyttää järjestys yleisillä paikoilla. Poliisi tukee yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymistä myös lupapalveluillaan. Poliisi torjuu rikoksia ennalta estämisellä, niiden ilmisaattamisella ja tehokkaalla esitutkinnalla. Se tekee myös monipuolista liikenneturvallisuustyötä.
Paikallispoliisi koostuu 24 poliisilaitoksesta, joilla palveluverkkona on pääpoliisiasema, poliisiasemia, poliisin palvelupisteitä sekä yhteispalvelupisteitä. Poliisin valtakunnallisia yksiköitä ovat keskusrikospoliisi, liikkuva poliisi ja suojelupoliisi.
Poliisilaissa sanotaan, että jokainen on velvollinen auttamaan poliisia hengenvaarassa olevan kadonneen etsimisessä, ihmishenkien pelastamisessa, loukkaantuneiden auttamisessa sekä huomattavan omaisuusvahingon tai ympäristöhaitan torjumisessa. Sairauden tai muiden pätevien syiden perusteella viranomaiset voivat vapauttaa kansalaisen osallistumasta pelastustyöhön.
Arvokas omaisuus kannattaa aina turvamerkitä, valokuvata ja luetteloida. Näin poliisi voi palauttaa nopeammin kadonneen tai varastetun esineen oikealle omistajalle. Turvamerkintänä käytetään henkilötunnusta, jonka eteen liitetään Suomen kansainvälinen maatunnus Fin. Merkintälaitteita saa lainaksi vakuutusyhtiöiltä. Monet liikkeet ja tavaratalot tekevät pyydettäessä ostokseen turvamerkinnän. Kysy merkintämahdollisuutta myös poliisilta.
Suuri osa asuntomurroista tehdään päivällä ovien kautta. Varas iskee mahdollisimman helppoon kohteeseen. Takalukitus ja varmuuslukko takaavat kerrostaloasunnossa lähes sataprosenttisen murtosuojan. Muutettaessa uuteen asuntoon kodin lukot on syytä sarjoituttaa uudestaan.
Lukitusturvaa voi täydentää murtosuojatapeilla, ovisilmällä ja varmuusketjulla. Maarajan ikkunoihin voi asentaa koristekalterit ja myös parvekkeen oveen kunnollisen lukon. Kodin hälytysjärjestelmän suunnitteluun ja asennukseen kannattaa käyttää vain vakuutusyhtiöiden hyväksymiä asennusliikkeitä ja laitteita.
Koti kannattaa aina pitää asutun näköisenä. Lähinaapuri tai ystävät voivat tyhjentää postilaatikon, kastella kukkia sekä sytytellä ja sammutella valoja. Tekemättömät lumityöt, pursuileva postilaatikko, leikkaamaton nurmikko ja pihan tai parvekkeen lakastuneet kukat viestivät varkaalle asukkaan poissaolosta.
Varas saattaa soittaa ennen murtoa. Puhelinvastaajaan ei siis kannata jättää lomaviestiä eikä ilmoittaa paluupäivämäärää, mutta tuttaville ja sukulaisille ne on syytä kertoa.
Suomessa anastetaan tai yritetään anastaa joka viikko noin 500 autoa. Vielä useampaan murtaudutaan ja viedään omaisuutta. Tuomituista autovarkaista joka kolmas on ollut ajaessaan juovuksissa. Varastetuilla autoilla aiheutetaan vuosittain yli 2 000 onnettomuutta. Yhä useammin varastettu auto päätyy ulkomaille ja jää pysyvästi käteisiin.
Näin teet auton varastamisen hankalaksi:Autolomalla ulkomailla kannattaa olla erityisen huolellinen. Älä pakkaa matkatavaroita ja tuliaisia autoon lähtöä edeltävänä iltana!
Pyörä kannattaa aina lukita lyhyeksikin hetkeksi ja myös silloin, kun sitä säilytetään sisällä pyöräkellarissa. Pyörä kannattaa myös valokuvata varkauden varalta. Pyörän tuntomerkit (merkki, malli, väri, rungonnumero) kannattaa säilyttää tallessa lukon vara-avaimen kanssa.
Turvamerkintä tehdään pyörän keskiön alapuolelle: Fin ja omistajan henkilötunnus. Vakuutusyhtiöt lainaavat merkintälaitteita. Polkupyöräliikkeet ja poliisi merkitsevät myös pyöriä.
Veneen suojaus perustuu tehokkaaseen lukitukseen ja veneseurassa yhteisesti hoidettuun vartiointiin. Veneeseen voi myös hankkia turvalaitteita ja hälyttimiä. Varkaille kelpaavat kokonaisten veneiden lisäksi moottorit ja lisävarusteet.
Vene kannattaa säilyttää valaistussa ja sivullisten liikkumiselta suojatussa laiturissa. Varkauden varalle veneestä on syytä ottaa valokuva ja sen irtain omaisuus ja lisävarusteet turvamerkitä ja luetteloida. Veneen tuntomerkit säilytetään kotona. Tehokas keino, jolla estetään veneen luvaton käynnistäminen, on poistaa osia moottorista.
Rikollisten kiinniottaminen kuuluu ensisijaisesti poliisille. Tietyissä tapauksissa muillakin on oikeus ottaa rikokseen syyllistynyt kiinni. Pakkokeinolaissa on säännös niin kutsutusta jokamiehen kiinniotto-oikeudesta ja itseavusta.
Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai jos rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottoriajoneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. Jokainen saa ottaa kiinni myös sellaisen henkilön, josta on annettu pidättämistä tai vangitsemista koskeva etsintäkuulutus. Kiinni otettu on viipymättä luovutettava poliisille.
Rikoksen kautta menetetyn tai muutoin kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin hankkimiseksi on yleensä turvauduttava viranomaisen apuun. Mikäli viranomaisapua ei ole saatavissa, voidaan tarvittaessa turvautua itseapuun.
Itseaputoimet ovat sallittuja, mikäli omaisuus on rikoksen kautta menetetty ja toimiin omaisuuden takaisin saamiseksi on ryhdytty välittömästi rikoksen tapahduttua eikä viranomaisapua ole saatavissa. Edellä tarkoitetuissa tilanteissa saa käyttää sellaisia omaisuuden takaisin hankkimiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina. Kokonaisuutta arvioitaessa huomioidaan tapahtuneen oikeudenloukkauksen ilmeisyys sekä uhkaavan oikeudenmenetyksen suuruus ja todennäköisyys.
Kun väkivalta uhkaa, jokaisella on oikeus suojella itseään ja muita ihmisiä voimakeinoin. Sama hätävarjeluoikeus on, jos omaa tai toisen henkilön omaisuutta tai kotirauhaa pitää puolustaa. Tällaisessa hätävarjelussa voimankäyttöä ei saa kuitenkaan liioitella, vaan hätävarjelun on oltava oikeassa suhteessa itse rikokseen. Omenavarasta ei saa ampua! Hyvä on muistaa myös, että kunniaansa ei voi voimakeinoin puolustaa.
Aina ensin tulee harkita, voiko poistumalla välttää vaaratilanteen tai onko poliisin ja muiden henkilöiden apua saatavilla. Kun kansalainen joutuu puolustamaan omaa ja toisen ihmisen ruumiillista koskemattomuutta tai torjumaan muuta rikosta, hänen tulisi käyttää aina mahdollisimman lieviä voimakeinoja.
Rikoksen silminnäkijän tulee myös toimia harkiten. Poliisi hälytetään paikalle niin nopeasti kuin mahdollista.
Tutkijat ovat arvioineet, että vain 4-10 prosenttia raiskauksista tulee poliisin tietoon. Koska uhri kokee väkisinmakauksen arkaluontoisena ja häpeällisenä tapahtumana, hän ei valitettavasti yleensä tee poliisille rikosilmoitusta. Raiskauksen selvittäminen auttaisi kuitenkin uhria pääsemään tapahtumaa seuranneista peloista ja ahdistuksesta.
Joskus raiskausta ei pysty mitenkään välttämään. Tärkeintä tällöin on oman hengen säilyttäminen. Uhria rauhoittaa, jos hän saa ystävän tai sukulaisen tuekseen sairaalaan ja poliisilaitokselle. Ennen lääkärintutkimusta ei pidä peseytyä, sillä näytteillä saadaan todisteita raiskaajan syyllisyydestä. Myös päällä olleet vaatteet pitäisi säilyttää sellaisinaan poliisitutkimuksia varten.
Raiskauksen tai muun törkeän väkivallan uhrille on mahdollisuus määrätä ammattitaitoinen tukihenkilö, jonka tehtävänä on olla asian esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä uhrin henkilökohtaisena tukena ja auttaa häntä asian käsittelemiseen liittyvissä kysymyksissä.
Noin puolet tilastoiduista pahoinpitelyrikoksista tapahtuu kotioloissa tuttavien, sukulaisten ja perheenjäsenten kesken. Kyseessä on "jäävuoren huippu", sillä perheväkivalta jää usein poliisilta piiloon. Myös henkirikokset tapahtuvat yleensä tuttujen kesken. Uhreista ja surmaajista vain parikymmentä on entuudestaan toisilleen tuntemattomia.
Perheväkivalta on ulkopuolisesta aina kiusallista, mutta uhreille itselleen se on vielä paljon piinallisempaa. Perheväkivallan kierre ei useinkaan katkea, jos naapurit, tuttavat tai sukulaiset eivät välitä puuttua asiaan. Uhrit saattavat olla täysin puolustuskyvyttömiä: lapsia, vanhuksia, sairaita ja vammaisia.
Suomi on sivistysvaltio, jossa ketään ei saisi lyödä! Perheväkivallan uhrin ei pidä jälkeenpäin vähätellä pahoinpitelyä, salata sitä eikä antaa loputtomasti anteeksi. Tilanne on vaikea, mutta uhrin ei tarvitse jäädä yksin ilman apua. Perheväkivallasta pitäisi rohjeta puhua turvakodissa, terveyskeskuksessa tai edes ystävän kanssa.
Kun naapurissa tapahtuu pahoinpitelyjä eikä oma avuntarjous onnistu, kansalaisvelvollisuus on pyytää poliisia tai sosiaalityöntekijöitä apuun. Puuttumattomuus väkivaltaan ei ole hienotunteisuutta vaan piittaamattomuutta.
Kovien huumeiden käyttäjiä kannattaa varoa, sillä heidän käytöksensä on täysin arvaamatonta. He saattavat suuttua ilman näkyvää syytä ja olla hyvin väkivaltaisia. Varsinkin amfetamiinin ja heroiinin käyttäjissä on myös paljon sairaita, jotka voivat tartuttaa hepatiitin tai HI-viruksen.
Narkomaanin päivittäiset huumeannokset tulevat niin kalliiksi, että ne on yleensä rahoitettava rikoksin. Huumeisiin liittyykin usein omaisuusrikoksia, ryöstöjä, kiristystä ja uhkailua.
Jos lähipiirissä havaitsee huumeiden käyttöä, levitystä tai salakuljetusta, tapauksista voi kertoa poliisille myös nimettömänä.